Muistoissa marinoitujen valokuvien kertomaa Kerttulin vanhainkodin Senioriklupilla ja Saga Care Kaskenniityn palvelutalossa:

Uimassa

loiskahdus
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Kävin uimakoulussa, mutta en oppinut siellä uimaan. Istuttiin vaan rannalla ja tehtiin uimaliikkeitä.”

”Meille opetettiin sammakkoa, mutta kyllä me koiraa uitiin. Ja kissaa uitiin sitten kun oli opittu uimaan.”

”Me tehtiin kaislasta käärö, jonka kanssa pysyi pinnalla. Uskalsin sen kanssa uida kilometrin mittaisen matkan. Oli meidän nuoruudessa korkkiliivejä, mutta kaislojen kanssa oli kivempi uida.”

”Siellä oli ollut iso poikaporukka uimassa Aurajoen alkupäässä. Yksi poika oli hypännyt niin että hänen päänsä oli juuttunut saveen. Onneksi oli paljon kavereita niin että saivat hänet pelastetuksi.”

 

Hevostelua

Näyttökuva 2017-05-10 kello 16.22.54
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Isä oli hevosmiehenä Toijalassa, kun ei ollut vielä autoja. Isä kerran käski mun viedä hevoset hakaan. Mää lähdin niitä viemään Toijalan torilta, hyppäsin selkään mutta ne lähtikin kauheeta vauhtia menemään. Niillä oli niin kiire laitumelle. Koulun vahtimestari sai ne kiinni ja kyllä mä helpottunut olin, kun pääsin pois selästä. Kyllä mä ne sitten talutin loppumatkan. Siitä jäi sellainen pelko hevosia kohtaan.”

”Mummi asui viereisessä huoneistossa. Aina kun kuivaa leipää oli kertynyt, hän avasi ikkunan kun vossikka ajoi ohi ja huusi: ’Hoi mies, täällä olisi leipää!’ Muistan sen niin hyvin.”

”Mä olen ollut vossikan kyydissä 1956 kun täti tuli Amerikasta kylään ja halusi vossikan kyytiin. Amerikan tädillä oli huulet maalattu ja minä kysyin, onko tädillä suu- ja sorkkatauti.”

 

Tanssit

hupaisaa
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Mä olen heittäytynyt aina kaikkeen. En ollut enää koulutyttö, olin työelämässä. Joku ryhmä opiskelijoita järjesti matkan Ranskaan, Cannesiin. Siellä oli joku ranskan kielen kurssi. Mä ajattelin että menen katsomaan, kun olin koulussa lukenut ranskaa. Menin kuuntelemaan tuntia ja kun se päättyi, yksi mies tuli sisään ja sanoi että illalla olisi ruusujuhlat, olisiko joku kiinnostunut. Minä että juu! Piti olla valkoinen tai vaalea puku. Sinne vaan painusin! Siinä sitten hevosvaunuilla vedettiin, meitä oli kolme tyttöä ja mies ajoi. Meillä oli korillinen ruusuja − mä varastin kärrystä yhden ruusun ja rusetin. Me ajettiin ympyrää, kansaa istui siellä ja me heiteltiin ruusuja. Mun kaverit Suomesta oli siellä ja yritin heittää heille kukkia kun ajettiin ohi.”

 

Kaupungilla

Näyttökuva 2017-05-10 kello 16.33.19
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Lastensuojelulautakunta oli  Apteekin talossa kun tulin Turkuun. Hain harjoittelupaikkaa, piti hakea kun haki kouluun. Menin sinne Lastensuojelulautakuntaan, Hedman oli sen pää, hän oli rovasti. Se oli niin kylmä se huone, että hänellä oli karvalakki päässä ja kaulahuivi. ’Mitäs asia koskee?’ hän kysyi. Kerroin että hain harjoittelupaikkaa ja hän sanoi: ’Oletteko ajatellut millainen ala on? Vähemmän silkkinauhojen solmimista ja enemmän takapuolen pyyhkimistä!’ Se oli minun ensimmäinen muistikuva kun tulin Turkuun. Se oli jo ennen sotaa, 1937. Olin just päässyt keskikoulusta pois.”

 

Turun torilla

Näyttökuva 2017-05-10 kello 16.28.54
Turun tori elokuu 1941, kuvaaja Eino Mäkinen. lähde: Finna.

”Turun torilla eräs rouva valitti torimyyjälle, että oli ostanut häneltä syntymäpäiväkukat, mutta ei ollut ehtinyt kuin ovesta sisään, kun ne lakastuivat. Torimyyjä vastasi: juu, eksää tiedä että niin voi käydä ihmisellekin että kuolee nuorena.”

 

 

Sisarukset

Oiva ja aino
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Näen tässä kuvassa itseni ja veljeni. Olin aina ollut vilkas lapsi ja veli oli minua viisi vuotta vanhempi. Kun taloudellinen tilanne oli elpynyt, niin että voitiin hankkia vähän ekstraa, isä toi kotiin ilmapuntarin. Se oli vanha ja puinen, sellainen, joita näkee Suomi-Filmeissä. Siinä oli viisari, joka ilmoitti, milloin pääsee ulos. Joka aamu kävin katsomassa, pääseekö ulos ja retkelle. En saanut koskea ilmapuntariin itse, niin että tulin sanomaan veljelle että laittaa viisarit. Hän kiusoitteli minua, että seuraa tarkkaan viisaria: kun se menee näin ympäri, ja kun se menee näin alas, tulee maailmanloppu. No ei se onneksi mennyt! Veljeni on nyt 90-vuotias. Sanoin hänelle että olit kyllä aika kenkku, mutta hän sanoi että en ole ikinä kiusoitellut. Jäi se niin alitajuntaan, että kun meillä on mökillä nyt uusi ilmapuntari niin muistan sen aina.”

”Vanhempani joutuivat olemaan työnsä puolesta poissa paljon, ja siskoni oli kymmenen vuotta vanhempi. Olin kaksi tai kaksi ja puolivuotias, kun jouduin jäämään paljon yksin. Äidin piti mennä navettaan viideltä. Keittiöstä oli näkymä noin viidentoista metrin päähän navettarakennukseen. Kiipesin pallille, menin polvilleni tuolin päälle ja katsoin ikkunasta ja vilkuttelin kun äiti lähti. Mutta jokin asia oli jäänyt äidiltä tekemättä. Lasit vain helisivät kun pienillä nyrkeilläni hakkasin ikkunaan. Äiti vilkutti, ja kun hän tuli, huusin: ’Äiti, äiti, rakkaus jäi!”’Ja äiti tuli ja halasi ja antoi suukon. Ja kun hän lähti takaisin, kaikki oli hyvin. Se oli se hellyys! Miten tärkeä asia se pieni halaus on lapselle. Se oli unohtunut äidiltä. 16-vuotiaana kirjoitin tästä aineen ’Mennyt, jäänyt’. Pelkäsin, mitä opettaja sanoo, mutta sain siitä 9 ½, ja opettaja pisti minut lukemaan sen ääneen. Se oli paras aine mitä kirjoitin.”

”Meillä perheeseen syntyi kaksoset ja ne kuoli. No, se on elämän laki ja elämän tahto ja siihen pitää sopeutua. Mutta jostain tuli lapsille kinaa, niin ne sanoi pojalle että sulla ei ole mitään, ei veljeä, ei siskoa. Minä sanoin että menet vaan rehvakkaasti esille ja sanot että kyllä minulla on. Ja toiset sanoo, että ei teillä ole, nehän oli käyneet meillä. Oppi oli mennyt pojalle perille ja se sanoi: ’Nyt nostatte katseenne tuonne pilviin. Meidän veli ja sisko on siellä.'”

 

Vesillä

veneessä
Kuva tarinatiimin arkistosta

”Valitsin kuvat joissa on meri ja vettä. Jos joku kysyy, mistä olen kotoisin, minä vastaan: ’Joo, minä olen saaristolainen.’ Meillä purjehdittiin ja on oltu paljon vesillä. En minä nyt enää uskalla mennä veneeseen, mutta poika purjehtii ja on ihana kun saa sillä tavalla olla mukana. Sanotaan että ’koti, uskonto ja isänmaa’, mutta minä olen muuttanut sen muotoon ’meri, metsä ja taivas’.”

 

Koulussa

Tarinapöytä_ikäihmiset_vanha_koulukuva_muistelu
Kuva tarinatiimin arkistosta

Luokkakuvasta tulee muisto noin 70 vuoden takaa. Olen ollut maalaiskoulussa Piikkiössä. Jos olisi otettu kuva koko koulusta, olisin takarivissä ollut. Muistan kun tuli taikuri kouluun ja se oli hieno tapahtuma. Jossain vaiheessa hän pyysi olisiko joku vapaaehtoinen. Minä ja muut pojat nostimme käden ylös ja hän käski minua seisomaan kumarassa asennossa pussin edessä ja käski sanoa ’kot kot’. Sitten hän näytti pussia ja siellä oli kananmuna. Seuraavana päivänä pojat tervehtivät tietysti että ’kot kot’. Ei enää sillä tavalla voisi nolata lasta.